3.6.2013

Lähtökohtiani kuosimalliston suunnitteluun

Pohtiessani tekstiilin yhteyttä arktisen muotoilun käsitteeseen, mieleeni nousivat itsestään selvästi saamen käsityöt eli duodji. Duodjille tyypillinen muotokieli ja materiaalien käyttö sisältävät, osittain varmasti kontekstistaan johtuen, hyvin selkeästi pohjoisuuteen ja arktisuuteen liitettäviä visuaalisia tunnuspiirteitä. Tekstiilien ollessa kyseessä on mainittava erityisesti töissä käytetyt kuvio- ja värimaailmat. Luonnostelun suuntaviivoja hahmotellessani rajasin kuitenkin saamen käsityöhön ja saamelaiseen kulttuuriin perinteisesti liitetyt kuviot ja värit pois. Tämän perustelin jo aikaisempien blogitekstieni kommenteissa: koska en itse kuulu ko. kulttuuriin, tuntui vieraalta lähteä suunnittelemaan kuosimallistoa lähtökohdista, jotka eivät aidosti ole omiani. Tähän ratkaisuun päädyin siitäkin huolimatta että juuri nämä mainitut piirteet ovat matkailussa olleet vuosikymmenien ajan hyvin suuressa määrin hyödynnettyjä elementtejä.

Toinen yhtä vahvasti omasta mielestäni arktiseen muotoiluun liittyvä piirre on luonto. Sain luonnostelun alkuvaiheessa käyttööni muutamia WDC2012 Helsinki-Rovaniemi -hankkeen järjestämiä kyselyitä vastauksineen (Tutustu hankkeeseen tarkemmin täällä: www.wdc2012helsinki-rovaniemi.blogspot.com). Kyselyt oli toteutettu hankkeen aikana Rovaniemellä, Reykjavikissä ja Berliinissä. Kyselyissä selvitettiin sitä, miten ihmiset mielsivät arktisen muotoilun. Niistä saadut tulokset vastasivat pitkälti omia ennakko-oletuksiani. Arktisuuteen ja pohjoisuuteen nähtiin liittyvän vahvasti esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin materiaalisuus, pohjoisen värit, talvi, kylmyys, luonnollisuus ja ekologisuus. Eräs vastaajista oli tiivistänyt arktisen muotoilun seuraavasti: ”Arktinen muotoilu huomioi ympäristönsä, valöörit ja pinnanmuodot ja on myös ekologisesti kestävää tuotesuunnittelua. Niin muodot kuin väritkin saavat inspiraationsa pohjoisen ainutlaatuisesta luonnosta ja ilmastosta. ”When culture meets nature”

Vedettyäni nämä päälinjat koin tarvitsevani lisäinspiraatiota luonnosteluun. Kävin läpi vielä kertaalleen aiemmissa teksteissä mainitsemiani haastattelun tuloksia, joista nousi myös voimakkaasti esille pohjoinen, arktinen luonto. Suomen Lapille tärkeän matkailuelinkeinon kannalta erityisesti talvinen luonto nähtiin erityisenä kiinnostuksen kohteena. Kuvailevia sanoja olivat muun muassa revontulet, kylmä, pimeä, valkoinen, kimal­televa hanki, sininen hetki, vaaleanpunainen pakkastaivas, joesta nouseva pakkashöyry...Luonnostelun pohjaksi tutustuin lisäksi myös Lapin kahdeksaan vuodenaikaan. (Lue lisää niistä esimerkiksi täältä http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/8-vuodenaikaa)

Kahdeksan vuodenajan ajatuksen pohjalta tein paitsi kuosien, myös värityksien miettimistä varten kaksi tunnelmataulua, jotka esittelen tässä. Keskityin tunnelmatauluissa talveen ja sen matkailijan silmissä varmasti eksoottisilta vaikuttaviin valomäärän vaihteluihin. Ensimmäiseen tunnelmatauluun kokosin valkoista lunta ja syvää sinistä, kaamoksen ja alkutalven värejä. Kaikkia kuvia yhdistää pysähtynyt, sisäänpäinkääntynyt tunnelma. Arktisen suden tuijotuksessakin on jotain odottavaa. Lähelle kaivataan jotain pehmeää, kietoudutaan lämmittävään villaan. Lumessa näkyvät vain yhdet yksinäiset jäljet. Tunnelmataulun alla on esitettynä myös tästä tunnelmasta poimittu värimaailma: turkoosia, petroolinsinistä, tummansinistä, vaaleansinistä ja tummaa ja vaaleaa harmaata.

Toisessa tunnelmataulussa lähestytään jo kevättä. Värit ovat käyneet vaaleammiksi, lumi on häikäisevän valkoista ja sulava jää värjäytyy auringonvalossa vaaleanpunaiseksi. Pohjoisen ihmisen (ja kuvassa virnistävän naalinkin) suupielet alkavat kääntyä ylöspäin. Pakkanen paukkuu enää öisin, päivisin lumella näkyy yhä enemmän jälkiä. Villa lämmittää yhä, mutta kevääseen kaivataan jotain keveämpää. Rouhea pellavalanka soljuu sormien välissä. Alla esitettynä tästä tunnelmasta poimittu värimaailma: vedenvihreään taittuvaa turkoosia, petroolinsinista, tummansinistä, harmaata, vanhaa roosaa ja kalpeaa vaaleanpunaista. (Kuvat tunnelmatauluihin olen kerännyt Pinterestistä.)



Miltä kuulostaa? Pystytkö hyppäämään mukaan tähän tarinaan? Oletko toista mieltä? Pysy mukana, seuraavaksi esittelen luonnoksiani!

3 kommenttia:

EssiK kirjoitti...

Värit tuntuvat tutuilta pohjoisen tytölle. Täällä vuodenajat rytmittävät elämää, tuntuu että itsekin on eri ihminen kaamoksen aikaan kuin yöttömässä yössä. Minun odototukseeni talvella liittyy aina lisääntyvä valo, mutta myös upeat vihreän sävyt, kun kaikki herää eloon pitkän talven jälkeen. Arktisuus on myös kasvun ja lakastumisen kiertokulkua luonnossa. Parasta on melkein silmiä särkevän vihreät pienet koivun lehdet, kesällä vihreys muuttuu staattisemmaksi. Kodissakin värit lisääntyvät kesää kohti mentäessä. Uinuva aika on ohi ja vihdoinkin saa avata ikkunat ja ovet ja toivottaa kaikki sateenkaaren värit kylään.

Annariikka Qvist kirjoitti...

Mielestäni perustelet hyvin kokoamasi värimaailmat ja tunnelmataulut, mutta itse kaipaisin vielä mukaan vastapainoksi jotain rohkeampaa ja yllättävämpää tulkintaa. Lapista kaikille varmaankin tulee ensimmäiseksi mieleen kylmä ja pimeä talvi, mutta onhan kesä täynnä runsasta väriloistoa ja iloa. Ehkä tästä voisi syntyä mallistoosi kontrastia kesän ja talven välille, mikä muualla maailmassa ei ole niin vahvaa kuin täällä (mikä myös osaltaan vaikuttaa pohjoisen ihmisen mielenlaatuunkin). Itselläni tulevat mieleen Reidar Särestöniemen taulut ja niiden runsaat ja rohkeat värimaailmat, joita itse suuresti ihailen. Särestöniemen tauluissa pitkän pimeän talven jälkeen luonto herää eloon ja on voimissaan. Väreissä voi olla myös suuriakin kontrasteja kuten tummaa taivasta vasten räiskyvät revontulet. Elämä pohjoisessa on täynnä kontrasteja kylmä/lämmin, pimeä/valoisa, uinuva/eloisuus. :)

Elisa ja Ilkka kirjoitti...

Minulle tulee mieleen pohjoisesta, että siellä ei ole kenelläkään kiire mihinkään. Aina keretään jäädä "porisemaan". Värit kuvastavat hyvin tätä kiireettömyyttä, rauhallisuutta.