Pohtiessani
tekstiilin yhteyttä arktisen muotoilun käsitteeseen, mieleeni
nousivat itsestään selvästi saamen käsityöt eli duodji.
Duodjille tyypillinen muotokieli ja materiaalien käyttö sisältävät,
osittain varmasti kontekstistaan johtuen, hyvin selkeästi
pohjoisuuteen ja arktisuuteen liitettäviä visuaalisia
tunnuspiirteitä. Tekstiilien ollessa kyseessä on mainittava
erityisesti töissä käytetyt kuvio- ja värimaailmat. Luonnostelun
suuntaviivoja hahmotellessani rajasin kuitenkin saamen käsityöhön
ja saamelaiseen kulttuuriin perinteisesti liitetyt kuviot ja värit
pois. Tämän perustelin jo aikaisempien blogitekstieni kommenteissa:
koska en itse kuulu ko. kulttuuriin, tuntui vieraalta lähteä
suunnittelemaan kuosimallistoa lähtökohdista, jotka eivät aidosti
ole omiani. Tähän ratkaisuun päädyin siitäkin huolimatta että
juuri nämä mainitut piirteet ovat matkailussa olleet vuosikymmenien
ajan hyvin suuressa määrin hyödynnettyjä elementtejä.
Toinen
yhtä vahvasti omasta mielestäni arktiseen muotoiluun liittyvä
piirre on
luonto. Sain luonnostelun alkuvaiheessa käyttööni muutamia WDC2012
Helsinki-Rovaniemi -hankkeen järjestämiä kyselyitä vastauksineen
(Tutustu hankkeeseen tarkemmin täällä:
www.wdc2012helsinki-rovaniemi.blogspot.com).
Kyselyt oli toteutettu hankkeen aikana Rovaniemellä, Reykjavikissä
ja Berliinissä. Kyselyissä selvitettiin sitä, miten ihmiset
mielsivät arktisen muotoilun. Niistä saadut tulokset vastasivat
pitkälti omia ennakko-oletuksiani. Arktisuuteen ja pohjoisuuteen
nähtiin liittyvän vahvasti esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin
materiaalisuus, pohjoisen värit, talvi, kylmyys, luonnollisuus ja
ekologisuus. Eräs vastaajista oli tiivistänyt arktisen muotoilun
seuraavasti: ”Arktinen muotoilu huomioi ympäristönsä, valöörit
ja pinnanmuodot ja on myös ekologisesti kestävää
tuotesuunnittelua. Niin muodot kuin väritkin saavat inspiraationsa
pohjoisen ainutlaatuisesta luonnosta ja ilmastosta. ”When culture
meets nature”
Vedettyäni
nämä päälinjat koin tarvitsevani lisäinspiraatiota
luonnosteluun. Kävin läpi vielä kertaalleen aiemmissa teksteissä
mainitsemiani haastattelun tuloksia, joista nousi myös voimakkaasti
esille pohjoinen, arktinen luonto. Suomen Lapille tärkeän
matkailuelinkeinon kannalta erityisesti talvinen luonto nähtiin
erityisenä kiinnostuksen kohteena. Kuvailevia
sanoja olivat muun muassa revontulet, kylmä, pimeä, valkoinen,
kimalteleva hanki, sininen hetki, vaaleanpunainen pakkastaivas,
joesta nouseva pakkashöyry...Luonnostelun pohjaksi tutustuin lisäksi
myös Lapin kahdeksaan vuodenaikaan. (Lue lisää niistä esimerkiksi
täältä
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/8-vuodenaikaa)
Kahdeksan
vuodenajan ajatuksen pohjalta tein paitsi kuosien, myös värityksien
miettimistä varten kaksi tunnelmataulua, jotka esittelen tässä.
Keskityin tunnelmatauluissa talveen ja sen matkailijan silmissä
varmasti eksoottisilta vaikuttaviin valomäärän vaihteluihin.
Ensimmäiseen
tunnelmatauluun kokosin valkoista lunta ja syvää sinistä,
kaamoksen ja alkutalven värejä. Kaikkia kuvia yhdistää
pysähtynyt, sisäänpäinkääntynyt tunnelma. Arktisen suden
tuijotuksessakin on jotain odottavaa. Lähelle kaivataan jotain
pehmeää, kietoudutaan lämmittävään villaan. Lumessa näkyvät
vain yhdet yksinäiset jäljet.
Tunnelmataulun
alla on esitettynä myös tästä tunnelmasta poimittu värimaailma:
turkoosia, petroolinsinistä, tummansinistä, vaaleansinistä ja
tummaa ja vaaleaa harmaata.
Toisessa
tunnelmataulussa lähestytään jo kevättä. Värit ovat käyneet
vaaleammiksi, lumi on häikäisevän valkoista ja sulava jää
värjäytyy auringonvalossa vaaleanpunaiseksi. Pohjoisen ihmisen (ja
kuvassa virnistävän naalinkin) suupielet alkavat kääntyä
ylöspäin. Pakkanen paukkuu enää öisin, päivisin lumella näkyy
yhä enemmän jälkiä. Villa lämmittää yhä, mutta kevääseen
kaivataan jotain keveämpää. Rouhea pellavalanka soljuu sormien
välissä. Alla
esitettynä tästä tunnelmasta poimittu värimaailma: vedenvihreään
taittuvaa turkoosia, petroolinsinista, tummansinistä, harmaata,
vanhaa roosaa ja kalpeaa vaaleanpunaista. (Kuvat
tunnelmatauluihin olen kerännyt Pinterestistä.)
Miltä
kuulostaa? Pystytkö hyppäämään mukaan tähän tarinaan? Oletko
toista mieltä? Pysy mukana, seuraavaksi esittelen luonnoksiani!




3 kommenttia:
Värit tuntuvat tutuilta pohjoisen tytölle. Täällä vuodenajat rytmittävät elämää, tuntuu että itsekin on eri ihminen kaamoksen aikaan kuin yöttömässä yössä. Minun odototukseeni talvella liittyy aina lisääntyvä valo, mutta myös upeat vihreän sävyt, kun kaikki herää eloon pitkän talven jälkeen. Arktisuus on myös kasvun ja lakastumisen kiertokulkua luonnossa. Parasta on melkein silmiä särkevän vihreät pienet koivun lehdet, kesällä vihreys muuttuu staattisemmaksi. Kodissakin värit lisääntyvät kesää kohti mentäessä. Uinuva aika on ohi ja vihdoinkin saa avata ikkunat ja ovet ja toivottaa kaikki sateenkaaren värit kylään.
Mielestäni perustelet hyvin kokoamasi värimaailmat ja tunnelmataulut, mutta itse kaipaisin vielä mukaan vastapainoksi jotain rohkeampaa ja yllättävämpää tulkintaa. Lapista kaikille varmaankin tulee ensimmäiseksi mieleen kylmä ja pimeä talvi, mutta onhan kesä täynnä runsasta väriloistoa ja iloa. Ehkä tästä voisi syntyä mallistoosi kontrastia kesän ja talven välille, mikä muualla maailmassa ei ole niin vahvaa kuin täällä (mikä myös osaltaan vaikuttaa pohjoisen ihmisen mielenlaatuunkin). Itselläni tulevat mieleen Reidar Särestöniemen taulut ja niiden runsaat ja rohkeat värimaailmat, joita itse suuresti ihailen. Särestöniemen tauluissa pitkän pimeän talven jälkeen luonto herää eloon ja on voimissaan. Väreissä voi olla myös suuriakin kontrasteja kuten tummaa taivasta vasten räiskyvät revontulet. Elämä pohjoisessa on täynnä kontrasteja kylmä/lämmin, pimeä/valoisa, uinuva/eloisuus. :)
Minulle tulee mieleen pohjoisesta, että siellä ei ole kenelläkään kiire mihinkään. Aina keretään jäädä "porisemaan". Värit kuvastavat hyvin tätä kiireettömyyttä, rauhallisuutta.
Lähetä kommentti